Häämatka matkailuautolla, osa 2

Makkosen nuori pari on nyt nukkunut ensimmäisen häämatkayönsä matkailuautossa. Matka ja tarina jatkuu….

Ajaminen isolla autolla tuntui luontevalta toisen matkapäivän alkaessa. Toki rankkasateessa ajaessa kapeahkoa tietä 80 km/h rajoitusalueella ison täysperävaunurekan ajaessa vastaan jännitti aluksi todella paljon, mutta matkan oli jatkuttava kohti Heinävettä. Heinävesi on itselleni tärkeä paikka ja olen viettänyt siellä monet lapsuuden kesät mökillä. Lehmät ja vuokramökin omistajan maatila tekivät pienenä minuun suuren vaikutuksen. Päätimme ottaa yhteyttä maatilan isäntään ja saimme luvan tulla käymään tiluksilla.

Maatilalta lähtiessämme etsimme seuraavaa yöpymispaikkaa ja löysimme todella mukavalta vaikuttavan paikan Karvion Lomakeskus Oy:n jossa on 5,5 hehtaarin camping-alue aivan Karvion kosken sekä Kermajärven kupeessa. Kävelimme camping alueen läpi ja löysimme haaveitamme vastaavan paikan toiselta sivulta aluetta: pieni nurmialue, ei ketään lähistöllä, oma rauha sekä maisema kosken suuntaan. Päätimme pysähtyä Karviolle kahdeksi päiväksi, sillä seuraava päivä kuluisi kalastuksen parissa. Kaksi päivää Karviolla kului nopeasti kalastuksen, saunomisen, uimisen ja ulkoilun merkeissä. Myös keli parani tässä kohtaa sateen loppuessa ja välillä aurinkokin pilkotti esiin pilvien takaa. Karviolla kohtasin ensimmäisen kerran pelkoni ja jouduin tyhjentämään kemiallisen wc:n. Ajaminen isolla autolla sekä wc:n tyhjennys olivat asiat joita jännitin etukäteen. Tyhjennys oli kuitenkin suunniteltu helpoksi, siistiksi ja puhtaaksi, joten en voinut pahoin vaikka aluksi olin aivan varma, että näin tulisi käymään.

Häämatkamme jatkui kohti Kolia ja seuraava pysähdys sekä yöpymispaikkamme löytyi Joensuusta. Tällä kertaa otimme teemaksi kaupungin ja löysimme alle parin kilometrin kävelymatkan päästä Joensuun keskustaa leirintäalueen. Illan vietimme kaupunkia ihastellen ja lopulta katsoimme jalkapalloa pienestä tabletin ruudusta autossamme rentoutuen. Ensimmäisen kerran iski pieni varustelukateus Joensuussa, sillä naapuriautossamme käytössä oli suuri laajakuvatelevisio, jossa pyöri samainen jalkapallo-ottelu. Monissa leirintäalueissa oli tapana tarjota yleinen ja ilmainen sauna aamuisin, jota hyödynsin myös Joensuussa. Saunominen ja peseytyminen ennen matkantekoa valmistivat hyvin tulevaan ajopäivään.

Seuraavana päivänä suuntasimme Kolille ja koko matkan mietimme millaiset erämessut Kolilla on käynnissä, sillä tienlaidat olivat täynnä mainoksia niistä.  Päätimme ensin suunnistaa kohti Ukkokolia, Kolin korkeinta kohtaa 347 metriä. Kävelimme päivän Kolin kauniissa maisemissa ja päätimme jäädä yöksi viereiselle leirintäalueelle. Alueen lähestyessä totesimme erämessujen olevan hieman suurempi tapahtuma kuin luulimme ja järjestyksen valvoja ilmoitti leirintäalueen olevan kokonaan näyttelyasettajien käytössä ja ohjasi meidät ”vara-alueelle” hiihtokeskuksen alle pienelle ja kuumalle hiekka-alueelle. Tässä kohtaa teimme nopean varasuunnitelman ja löysimme Kesälahdelta mukavalta vaikuttavan leirintäalueen jonne suuntasimme. Vara-alueen portilla järjestyksenvalvoja ilmoitti poistumisen tapahtuvan kiertotietä ruuhkasta johtuen ja jouduimme ajamaan pientä, kapeaa ja todella huonokuntoista tietä yli 10 kilometriä päästäksemme takaisin päätielle. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran, koiran voidessa huonosti kaikesta auton pomppimisesta, huumorimme oli hieman koetuksella. Kesälahti oli kuitenkin kaunis paikka, josta löytyi puhtain vesi mitä olimme Suomessa ennen nähneet. Varasimme puusaunan omaan käyttöömme illaksi ja pisin ajopäivä sekä sattumukset Kolilla unohtuivat nopeasti.

Kesälahdelta matkamme jatkui kohti Imatraa. Imatralta löysimme pienehkön camping-alueen Vuoksen kalastuspuistosta aivan Imatran kosken vierestä. Vuoksen kalastuspuiston autopaikkamme oli matkan hienoin: auton nokka lähes kosketti koskea ja maisemat auringonlaskun aikaan olivat upeat. Imatralta suuntasimme kohti Haminaa ja päätimme pysähtyä Lappeenrannassa. Lappeenrannan keskustassa jouduimme pyörimään pidemmän ajan, sillä parkkipaikat olivat selvästi suunniteltu hieman pienemmille ajoneuvoille. Lopulta paikka löytyi ja pääsimme nauttimaan kuuluisat torikahvit Vedyn kera.

Viimeiseksi yöksi suuntasimme Pitkäthiekat leirintäalueelle Haminaan. Jokainen leirintäalueemme oli veden ääressä, mutta Hamina oli ainoa joka oli merellä. Meren tunsi tuulessa sekä veden lämpötilassa.  Viimeinen ilta kului saunoessa ja muistellessa mennyttä unohtumatonta viikkoa sekä suunnitellessa viimeisen päivän ajoreittiä. Viimeisenä pysähdyksenämme oli ennakkoon päätetty Valkmusan Kansallispuisto, joka on 17 neliökilometrin kokoinen suoalue. Pitkä kävely pitkospuita pitkin kauniissa maisemissa oli luonnollinen päätös reissullemme. Viimeistään tässä kohtaa tärkein tavoitteemme täyttyi ja totesimme: Suomi on kaunis maa jossa riittää nähtävää ja koettavaa.

Lue tarinan ensimmäinen osa

Lue tarinan kolmas osa

Teksti Joonas Makkonen
Kuvat Tania Makkonen