Kuvat Jani Saarentaus, teksti Moottori-lehdestä 4/2019
Miten sujuu matkailuauton käyttö, kun siitä ei ole lainkaan aiempaa kokemusta? Parin päivän leirielämä todisti, että hyvin – kunhan on valmis omaksumaan liikkuvan lomakodin erityispiirteet, ja varautuu myös eräisiin ennalta-arvaamattomiin episodeihin.
Tämän jutun tarkoitus on valaista sitä, miten kokematon tulee toimeen matkailuauton kanssa – niin auton valmisteluissa, ajamisessa kuin yöpymisessäkin. Joutuuhan matkailuauton vuokraava vasta-alkaja väistämättä saman koulutuksen eteen, jotta loma sujuisi kaikkien kannalta kommelluksitta.
He, jotka matkailuauton omistavat tai sellaista ovat säännöllisesti käyttäneet, eivät ehkä löydä tästä artikkelista mitään uutta. Eksperttienkin on silti hedelmällistä lukea mitä kaikkea noviisi joutuu käymään läpi, ja miten paljon asioita kokenut käyttäjä on matkojensa varrella jo ehtinyt sisäistää.
Kokematon ja iso
Koeajon lähtökohdat, siis käyttäjä ja auto, olivat kuin tehdyt reportaasia varten.
Yllekirjoittanut on käyttänyt matkailuautoa tätä ennen tasan yhden kerran, kesäkelillä, eikä tuolloin ollut tarvetta käyttää vesiä, vessaa eikä kaasukeittiötä. Lisäksi kokemuksesta on kulunut miltei neljännesvuosisata, eli se vähä mikä joskus on opittu, on jo unohtunut.
Auto puolestaan edustaa suurinta, ja etukäteen ajateltuna siis hankalinta päätä, mitä B- eli henkilöautokortilla ajettava matkailuauto ylipäätään voi. Integroitu auto, missä matkailuautovalmistaja on muotoillut pakettiauton ohjaamon yhdenmukaiseksi asunto-osan kanssa, näyttää ensikertalaisen silmissä puolikkaalta bussilta.
Hymer B-MC I 580, kuten mallimerkintä kuuluu, hyödyntää viime vuonna uudistuneen Mercedes-Benz Sprinterin alustaa – ja sen myötä mahdollisuutta etuvetorakenteeseen. Suurta autoa ulkoapäin katsoessa on vaikea uskoa, että se vetää etupyörillään, mutta ratkaisulla saavutetaan tehokkaampi tilankäyttö ja kevyempi rakenne takavetoiseen malliin nähden.
Ensin mainittu on tuonut muun muassa runsaasti erilaista säilytystilaa auton välipohjaan, missä normaalisti kulkisi takavetoisen auton nivelakseli. Keveydestä puolestaan on kullanarvoista hyötyä, kun B-kortilla ajettavan matkailuauton kokonaismassa pyritään torppaamaan alle kriittisen 3 500 kilogramman rajan.
Hymer B-MC I 580
Hinta alkaen 94 200 €
Koeajoauton hinta 121 230 €
Moottori dieselmoottori 2 143 cm3
4 sylinteriä, ahdin,9-v. automaattivaihteisto,
etuveto
Teho 130 kW (177 hv)
Mitat (p/l/k)
6 995 / 2 280 / 2 960 mm,
akseliväli 3 900 mm
Perävaunumassa
jarrullinen/jarruton 2 000/750 kg
Hae matkailuajoneuvoja
Hakusivustot ovat kätevin tapa etsiä sopivaa matkailu-ajoneuvoa. Alla olevien linkkien kautta saat hyvän käsityksen markkinoilla olevista matkailuautoista ja -vaunuista.
Hymer ei ensimetreillä tunnu ainakaan kokoistaan pienemmältä laitteelta. Olo on kuin ajaisi linja-autoa, sillä erotuksella, että en ole koskaan ajanut sellaista.
Perehdytys paikallaan
Ennen ajoon lähtöä saan kattavan opastuksen Hymeriä myyvän autoliikkeen edustajalta.
Muistettavaa totta vie riittää. Miten käytetään auton vesikeskuslämmitystä? Miten täytetään raikasvesisäiliö? Miten se ja harmaavesisäiliö sekä WC tyhjennetään? Miten itse vessaa käytetään? Entäpä keittiön kaasuhellaa? Mistä löytyvät auton kaikki lukuisat säilytystilat? Ja miten sängyt taipuvat nukkumakuntoon ja takaisin?
Enkä ole päässyt jätillä vielä edes tien päälle – asia, joka tässä askarruttaa kuitenkin kaikkein eniten. Auton vasemmalla sivulla sijaitseviin kaasupulloihin ei sentään tarvitse tällä kertaa koskea, sillä pullot ovat ajoon lähtiessä täynnä, ja kaasuhanat voi pitää koko ajan auki.
Hymer näyttää niin suurelta ja autoliikkeen hallin liukuovi niin pieneltä, että pyydän siirtämään auton puolestani ulkoilmaan. Täytyy myöntää, että ihan hetkeen ei ole jännittänyt näin paljon. Ennen kajuuttaan kapuamista varmistan vielä, kulkeeko reitti kadulle varmasti tuosta oikealta, noiden matkailuauto- ja vaunurivistöjen sivuitse.
Varmisteluun on vissi syynsä. Peruuttamista ja vekslailua seitsemän metriä pitkällä, 2,3 metriä leveällä ja kolme metriä korkealla ajoneuvolla en kylmiltäni tahdo lähteä harjoittelemaan; jo eteenpäin ajaminen tuntuu riittävän isolta haasteelta.
Onneksi kuljettajan istuin säädettävine käsinojineen tuntuu mukavalta, ja ehtaa mersua edustavat hallintalaitteet pehmentävät nekin laskua. Lisää helpotusta tuo liikkeellelähtö, mikä paljastaa ohjauksen höyhenenkevyeksi, automaattivaihteiston huomaamattomaksi ja kaasu- sekä jarrupolkimen tuntuman luonnolliseksi.
Peilien varassa
Tältä osin siis kaikki kunnossa, ja hyvä niin, sillä Hymer ei ensimetreillä tunnu ainakaan kokoistaan pienemmältä laitteelta.
Olo on kuin ajaisi linja-autoa, sillä erotuksella, että en ole koskaan ajanut sellaista. A-pilarit siintävät kaukana etuviistossa, ja auto tuntuu muutenkin suunnattoman leveältä. Pakettiautosta perityt ohjauspyörä sekä kojelauta tuntuvat tässä kokonaisuudessa humoristisen pienikokoisilta.
Ensimmäiset kadunkulmat otan ylivarovaisen laajalla kaarella, ja vielä kehätielläkin vilkuilen sivupeileihin tämän tästä, että auto varmasti asemoituisi suurin piirtein keskelle kaistaa.
Pikkuhiljaa Hymer alkaa kuitenkin istua paremmin kuljettajansa käteen, tai ainakin kouraan. Keula ei kilometrien myötä kapene, mutta on siitä omat etunsakin, sillä kuski takuulla kunnioittaa auton suuria ulkomittoja eikä ryhdy yrittämään liikoja, kuten pienemmällä henkilöautolla.
Koko ajan täytyy nimittäin muistaa, että alla on omamassaltaan kolmitonninen ajoneuvo, joka vaatii ääritilanteissa enemmän tilaa ja aikaa. Sama pätee liikennesääntöjen noudattamiseen. Jos tapana on ollut henkilöautoja ajettaessa vähän oikaista mutkia suoriksi – noin kuvainnollisesti ilmaistuna – niin nyt esimerkiksi vilkun käyttö (ajoissa), tilanteiden ennakointi ja turvavälin säilyttäminen on syytä tehdä tarkkuudella.
Laajat sivupeilit ovat tämänkokoisen auton paras varuste. Ne helpottavat oikeastaan kaikkea ajamista, ja ylimääräiset apupeilit vielä kaventavat suurta kuolleen kulman katvetta. Moottoritien kaistanvaihdoissa – esimerkiksi kuorma-autoja ohitettaessa – saa silti olla tarkkana, sillä peilit näyttävät takana tulevat autot todellista pienempinä, joten niiden etäisyyksien sekä nopeuserojen hahmottaminen on vaikeaa.
Tästähän ei sinänsä olisi haittaa, jos kaikki henkilöautoilijat käyttäisivät samaa nopeutta – talvirajoitetulla moottoritiellähän se on B-kortilla ajettavalla matkailuautolla samat 100 km/h – mutta etenkin viikonloppuliikenteessä kiire vapaalle ja sieltä pois on tunnetusti kova. Tässä, kuten matkailuauton ajamisessa ylipäätään, maltti osoittautuu parhaaksi valtiksi.
Ja jos moottoritiellä perään tuntuu liimautuvan hektisiä henkilöautoja, taajamassa isoa matkailuautoa kyllä kunnioitetaan. Raskaan liikenteen kuskitkin tuntuvat olevan samalla tasolla paitsi fyysisesti, myös henkisesti: tilaa järjestetään puolin ja toisin, jos esimerkiksi tiukka käännös vaatii koukkaamista vastaantulijoiden kaistalle. Asiaankuuluvan kädenheilautuksen kera.
Kutistuu, ainakin melkein
Kun alan toipua ulkomittojen aiheuttamasta järkytyksestä, aisteja vapautuu muiden ominaisuuksien tarkasteluun. Selviää, että integroidun matkailuauton ohjaamo-osan suorat sivuikkunat heijastelevat auringonvaloa niin voimakkaasti, että jopa sivupeilien näkymät toisinaan peittyvät. Myös eriasteiset kitinät ja nitinät, kuten henkilöautoja voimakkaampi melutasokin, kantautuvat korviin.
Hyvällä tiellä nämä asiat kuitenkin unohtuvat nopeasti. Isommissa heitoissa meno on mukavaa, Hymer kulkee suoraan kuin juna, ja vaikka 177-hevosvoimainen dieselmoottori ei tee autosta rakettia, matkavauhti pysyy mukautuvan vakionopeudensäätimen avustuksella vaivatta yllä.
Päivän koeajo päättyy pitkän ja jyrkän, jäisen luiskan laella olevaan pihaan. Vaikka alla ovat uudet nastarenkaat, jotka talvikelillä ovat erityisesti etuvetoiseen matkailuautoon ne oikeat kumit, auto on tätä ennen toisinaan ilmoitellut kitkan vähäisyydestä sutaisemalla havaittavasti, kun kaasua on painanut varomattomammin.
Nousukyvyssä ei silti ole ongelmia, kunhan vain ottaa vastamäkeen vauhtia sen mitä auton mitat ja ajettavuus antavat myöten – eikä päästä vekotinta pysähtymään kesken kaiken. Vaikka varustukseen kuuluu sähköinen seisontajarru, mäkilähtö jäisi todennäköisesti suutariksi – ja talonkokoisen auton peruuttelu liukkaaseen alamäkeen ei tosiaankaan hotsita.
Lopuksi vielä pakollinen U-käännös tilassa, missä ylimääräisiä senttejä ei ole jaettavaksi asti. Jälleen kerran kun toimeen tarttuu, draamaa ei synny.
Pakittaminen on varsin helppoa – kunhan muistaa tehdä sen ajan kanssa, ilman hötkyilyä. Peruutuskamera ja edellä mainitut kevyet hallintalaitteet ynnä suuret peilit auttavat kummasti, ja vain pitkä peräylitys vaatii totutusta poikkeavia ajolinjoja, jottei takapää ottaisi kontaktia viereen pysäköityihin autoihin.
Taaksepäin ajoa sietääkin jokaisen aloittelijan rohkeasti treenata. Ajetaanhan matkailuautolla tyypillisesti paikoissa, jotka ovat kuskille ennestään tuntemattomia, ja ennen pitkää matkan varrelle sattuu se ensimmäinen umpikujakin.
Täyttö alkaa
Jätän Hymerin yöksi parkkiin sisälämpö asetettuna viidentoista asteen lukemaan, jotta auto ei huomenna olisi aivan syväjäässä. Ulkopuolista sähkövirtaa ei vielä ole tarjolla, mutta se ei haittaa, sillä kahden suuren kaasupullon avulla vesikeskuslämmitys pitää sisätilat lämpiminä jopa päivien ajan.
Vaikka autossa on monimutkaista tekniikkaa, lämmityslaitteen käyttö on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi. Toivottu sisälämpötila valitaan sivuoven yläpuolella olevasta digitaalinäytöstä henkilöautojen automaatti-ilmastoinnin tapaan. Viereisestä käyttöpaneelista voi samalla tarkistaa muun muassa asuintilan ja auton akkujen varaustilanteet sekä raikas- ja harmaavesisäiliöiden täyttöasteet.
Seuraavana päivänä ryhdyn valmistelemaan Hymeriä illan tulikokeeseen, nimittäin yöpymiseen. Auton noutohetkellä ylös kirjaamani ohjeet tulevat nyt tarpeeseen, sillä ilman niitä olisin kaikesta pihalla kuin viereisessä hangessa nököttävä lumiukko.
Ensimmäinen toimenpide on raikasvesisäiliön täyttäminen. Sen myötä keittiön ja kylpyhuoneen hanoista saadaan virtaamaan puhdasta vettä, ja tarvitaan sitä tietysti WC-pytyn huuhteluunkin.
Yksinkertaisinta olisi täyttää säiliö puutarhaletkulla, mutta se nukkuu juuri nyt talviunta varaston perukoilla. Niinpä ajan läheisen ABC-aseman täyttöpisteelle – paikkaan, missä myös WC:n säiliö aikanaan tyhjennetään, kun sinne on tehty tarpeeksi tarpeita.
Tuo on kuitenkin onneksi vuorossa vasta huomenna. Nyt vain letku käteen, hana auki ja raikasvettä sisään auton vasemman puolen luukusta. Tätä ennen olen käynyt auton sisällä varmistamassa, että välipohjassa sijaitseva tyhjennysventtiili on kiinni, jotta nesteet varmasti pysyvät autossa sisällä.
Hymerin vesisäiliön tilavuus on peräti 180 litraa, joten letkusta liruttaminen ottaa yllättävän pitkään. Viimein auton alta suihkuava vesivana paljastaa, että enempää ei mahdu, ja saman kertoo myös sisällä oleva käyttöpaneeli: täyttöaste 100 prosenttia. Kytken päälle myös lämpimän veden – sitä pitäisi olla hieman käytössä jo varsin pian.
Tilaa ja valoa suuressa integroidussa matkailuautossa riittää miellyttävään oleskeluun. Sivuoven päälle sijoitettu käyttöpaneeli tulee nopeasti tutuksi.
Vähän tilkitsemistä
Aivan näin sutjakasti homma ei sentään lopulta mennyt. Ajettuamme vajaat 70 kilometriä ja pysähdyttyämme toiselle taukopaikalle testaan hanojen toimintaa. Kuumaa vettä tulee kuten pitääkin, mutta samassa ulkopuolella oleva matkakumppani huudahtaa, että auton alta valuu vettä.
Toden totta, on siellä purontapainen, jonka lähde löytyy auton alla poikittain kulkevan säilytyslokeron sisältä. Pieni keltainen hana, jonka tarkoitus on epäilemättä auttaa tyhjennyksessä, kiinni, ja vuoto loppuu siihen. Vilkaisu käyttöpaneeliin kertoo, että äskeisen ajon ja sitä seuranneen kahvitauon aikana olemme kastelleet kevätteitä kaikkiaan 90 litran edestä. Posket punottaen lisäämme saman verran raikasvettä uudelleen säiliöön, ja operaatio täyttöaste on viimein valmis.
Myöhemmin saan kuulla eräältä ekspertiltä, että normaalissa viikonloppumatkailussa säiliötä ei edes tarvitse täyttää kokonaan. Hyvä oma vakiovaruste on kuulemma 10 litran kastelukannu pitkällä nokalla, jolla täyttö hoituu kätevästi. Täytyypä muistaa ensi kerralla.
Kokemattomana en vielä ryhdy tutustumaan talvisen leirintäalueen saloihin, vaan tarkoitus on majoittua kotipihaan. Jos eteen tulee jotain odottamatonta, onpahan turvapaikka naapurissa. Eikä kaikki matkailuautossa tarvittava välineistökään ole vielä selvillä; unohtuneet tavarat voi kipaista muutaman kymmenen metrin päästä.
Nyt käytettävissä on verkkovirtapistoke, ja kun kytken Hymerin siihen pitkällä piuhalla, lämmitys alkaa automaattisesti toimia sähköllä kaasun sijaan. Toive, 20 astetta, riittänee miellyttävään yöhön.
Ilta sujuu leppoisasti televisiota katsellen. Suuressa, integroidussa autossa tilaa on siihen malliin, että ahtaan paikan kammo ei pääse vaivaamaan, ja seinät sekä lattian kattava lämmityslaite vaikuttaa luovan sisätiloihin kodinomaisen ja tasaisen ilmaston.
Ympäri kääntyvillä ohjaamon istuimilla on miltei yhtä lokoisat oltavat kuin kotinojatuoleissa, mutta liikuteltavan pöydän toisella puolen sijaitsevassa sohvaryhmässä on selvästi tyköistuvampaa, kuten matkailuautoissa monesti. Onneksi markkinoilta löytyy miltei jokaiselle käyttäjälle sopivia pohja- ja sisustusratkaisuja.
Kokeilen käynnistää kaasuliedenkin – mutta vain kokeilen, sillä yhden yön takia olemme päätyneet jääkaappikylmään iltapalaan, millä puolestaan säästytään seuraavan päivän tiskausrumbalta. Hyvin näyttää syttyvän, eli kokemattomammankaan ei kannata näitä vehkeitä pelätä.
Suihkussa sentään käyn. B-MC I 580:een ei sisälly erillisiä WC- ja peseytymistiloja, mutta suihkuseinä jakaa tilan hermeettisesti kahtia, ja vaikka lääniä ei ole liiemmälti, kuuma pesuvesi rentouttaa lähimatkailijan kummasti.
Myös vessan käyttäminen, ja sen huuhteleminen, on huomattavan siisti kokemus. Vahvat kemikaalit pitävät hajut tyystin loitolla, ja lämpimän veden käsienpesumahdollisuus on esimerkiksi kesämökin huussielämään nähden ylimääräistä luksusta.
Takaosaston nukkumamukavuutta voi verrata pieneen hotellihuoneeseen. Kapuamista korkealla sijaitsevalle pedille helpotetaan esiin taittuvilla portailla, ja säilytystilaa on loihdittu auton jokaiseen koloseen. Kyökin kolmella keittolevyllä valmistuu isokin ateria, jonka aineksia voi ammentaa viereisestä, 142-litraisesta jääkaapista.
Helppo sijata
Yöpuulle asettautuminenkin on helppoa – ainakin tämän mittakaavan matkailuautossa. Peräosan valmiit erillissängyt vaativat vain lakanoiden laittamisen, ja väliin asetettavalla sovitepalalla vuode laajenee jo kuningaskokoiseksi.
Kolmannen sekä neljännen nukkujan etuvuoteen luominen puolestaan edellyttää ohjaamon istuinten selkänojien alas taittamisen ja yhden soljen vapauttamisen, jolloin sänky laskeutuu vähin voimin nukkumakuntoon. Ei siis rasittavia tyynyjen ja pöytälevyjen irrotuksia tai siirtelyjä – eikä päivittäin toistuvia uudelleen sijauksia, kun petivaatteet mahtuvat aamulla ylös nostetun vuoteen uumeniin.
Ennen nukkumaan menoa päätän vielä käydä ulkona tarkastamassa, että kaikki on kuten pitääkin. Vara ei venettä kaada, eikä näköjään matkailuautoakaan – kun könyän pihalle, havaitsen auton vasemmalla takanurkalla taas yhden lätäkön. Äskeiset pesuvedethän ne siinä valuvat paraikaa maahan! Takatallin avaus, harmaavesisäiliön tyhjennyshana kiinni, ja jälleen on yksi reikä tilkitty – toivottavasti viimeinen lajissaan.
Yöllä en sentään näe unta vuotavasta laivasta. Vuode on pehmeä, ja uni tulee heti – havahdun vain lämmityslaitteen ajoittaiseen, vaimeaan kohinaan, jota eivät sikeäunisemmat yövieraat omien sanojensa mukaan edes rekisteröineet. Ilmanvaihtokin pelaa taloihin tottuneelle – aamulla kosteutta on tiivistynyt vain ikkunoiden sisäpintoihin, mutta verhot ovat pitäneet tämänkin loitolla nukkujista.
Kannattaa kokeilla
Koeajon päätteeksi on aika tyhjentää seikkailun anti tähän juttuun. Sitä ennen tehdään sama auton säiliöille.
Harmaaveden, kuten luonnollisesti myös raikasveden, saa hulauttaa periaatteessa mihin vain – mutta tietysti tällaisen poistuvan nestemäärän ei pidä aiheuttaa minnekään tilapäistä tulvaa. Jo aiemmin tapaamamme huoltoaseman tyhjennyspisteen edessä on sopivasti kaivo viemäriverkostoon, joten ei muuta kuin kaikki venttiilit auki ja Hymer lorottamaan.
Tällä välin on käytävä sen vessatankin kimppuun. Ennakkoon inhottavimmalta tuntunut toimenpide ei sekään tunnu lopulta yhtään miltään. Taas yksi uusi luukku auki auton vasemmalta puolelta, säiliö syliin ja tyhjennyskoppia kohti. Siellä putki auki ja nesteet altaaseen, ja päälle kunnon huuhtelu. Eikä edes haissut. Käsienpesu taukopaikan WC-tiloissa on toki aina suositeltavaa, mutta ei tyhjennyksellä varmasti tule yhtään sen enempää bakteereja kuin millään muullakaan toilettikäynnillä.
Matkailuauto ei siis tuottanut aloittelijalle traumoja, mikään ei viikonlopun aikana mennyt rikki eikä sivullisiakaan satutettu. Niin oli kuin hyvässä hotellihuoneessa olisi nukkunut, ja samalla sai hieman hyötyliikuntaa talonmiehen roolissa. Ja koulutuksen suuren ajoneuvon hallintaan, joka pienen harjoittelun jälkeen sujuu lopulta yhtä helposti kuin henkilöautolla.
Suosittelen kokeilemaan. Itselleni ainakin jäi tietynlainen polte pidemmälle reissulle – tästä lisää kevään mittaan.
Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:
Copyright © Matkailuajoneuvotuojat ry 2024