Lofootit on suomalaisten suosikkikohde Norjassa

Olimme haaveilleet jo useiden vuosien ajan Lofooteista syystä, että ”kaikkien” mielestä se on pakko nähdä. Kun aloitimme yhteistyön Touring Carsin kanssa oli luonnollista, että se tulisi olemaan ensimmäinen matkailuautokohteemme. Harmittavasti lähes myrskyksi kasvanut tuuli sai aikaan sen, että vierailumme jäi lyhyeksi. Ehdimme nauttia tuosta kuuluisasta saaresta ainoastaan vuorokauden, kunnes sade ja tuuli pelottivat meidät sieltä pois. Onneksi saimme siitä jonkinlaisen kokonaiskuvan.

Å on Lofoottien Ö eli päätepiste

Olimme ennen matkaa suunnitelleet, että ajamme Lofooteilla sen päätepisteeseen, joka on Å:n kylä Norjanmeren rannalla. Niinpä aloitimme tuon kauniin saaren valloituksen sieltä eli ajoimme suoraan sinne. Se päätös osoittautui kokonaisuuden kannalta erinomaiseksi ratkaisuksi.

1960 portaan nousu Reinebringenille kruunasi reissumme

Koska säätiedotus lupasi syntymäpäiväkseni huonoa säätä, päätimme valloittaa Reinebringenin heti kun mahdollista. Näin jälkikäteen voimme sanoa, että 1960 portaan nousu vuorelle kruunasi reissumme. Emme ole miesmuistiin ottaneet itsestämme mittaa tuolla tavalla, mutta pohjalainen sisu taisi auttaa, sillä pääsimme reilussa tunnissa huipulle. Jos olen ihan rehti niin lujille se otti!

Mikäli harkitset nousua Reinebringenille, muista, että kävelysauvat ovat sekä nousussa että laskussa hyvä apuväline. Ylöspäin mennessä niillä sai sopivasti lisää työntövoimaa, kun voimat jaloista olivat lopussa. Alaspäin tullessa sauvat olivat hyvä tuki, kun laskeutuu kohtuullisen jyrkkiä portaita ja jalat huutavat hoosiannaa. Nepalilaisten sherpojen rakentaman portaikon askelkorkeus on totuttua suurempi, mikä tuntuu välittömästi nousussa.

Lisää huikeasta nousukokemuksestamme voit lukea artikkelistamme. Sen verran paljastan, että kun 1960 porrasta on noustu, mutta matka jatkuu vielä kohtuullisen jyrkkää ja haastavaa (sateella tosi liukas) reittiä 200 metriä ylöspäin.

Laskeutuminen alas ei ollut helppoa. Marjatan polvi oireili sen verran, että hän joutui ottamaan laskeutumisen aikana joka portaalle kaksi askelta eli yhteensä peräti 4000. Tietäähän se mitä tuollaisesta kiipeilystä seurasi. Seuraavat kolme päivää etenkin minun reiteni olivat todella kipeät.

Muista tarkistaa kaasupullot!

Tähän väliin varoituksen sana, sillä kaikki ei aina mene kuin Stromsössä. Heräsin 72-vuotissyntymäpäivääni osin kipeytyneiden jalkojen vuoksi huonosti nukutun yön jälkeen kello 4 syystä, että asuntoautomme oli kylmä. Lähdin vaihtamaan kaasupullon saadaksemme lämpöä autoon, sillä ulkona oli alkanut tuulla ja sataa rajusti. Vaihdoin liittimeen toiseen pulloon, mutta lämmitin ei käynnistynyt syystä, että toinenkin pullo oli tyhjä. Auton luovutuksessa oli tapahtunut virhe eikä kaasupulloa oltu vaihdettu. Tilanne ei naurattanut syntymäpäiväsankaria pätkääkään, sillä tiesin, että Norjassa on kaasupulloissa erilaiset liittimet kuin Suomessa. Olimme pulassa!

Voit lukea artikkelistamme miten selvisimme tuosta todella haastavasta tilanteestamme. Ei ollut helppoa se! Edessä oli varsinainen ”suuri seikkailu”, jonka aikana opin ettei kannata luovuttaa.

Asuntoautolla läpi tuulen ja tuiskun Lofooteilla

Vaikka saimme kaasua, päätimme kokemuksistamme ja hurjasta säästä johtuen poistua pikaisesti Lofooteilta. Kuulimme nimittäin saarelaisilta, että joitain siltoja voidaan joutua sulkemaan. Tuulta oli pahimmillaan 28 m/s, joten asuntoautolla ajamiseen liittyy myös omat riskinsä tuulenpuuskien johdosta. Välillä puistatti todella kovasti.

Ajelimme tuulessa, tuiskussa ja onneksi ajoittain myös auringonpaisteessa reilut 200 km päästäksemme pois Lofooteilta, sillä lähipäivät eivät toisi säätiedotuksen mukaan muutoksia parempaan. Koimme, että Lofootit oli nähty. Matkalla oli paljon kaunista katsottavaa.

Nappasimme joitain muitakin kuvia (ks. artikkeli), mutta päätin ottaa tyttäremme avuksi. Anne ja miehensä Janne olivat osaltaan merkittäviä vaikuttajia siinä, että lähdimme käymään Lofooteilla. He kävivät siellä pari vuotta aiemmin ja viimeistään heidän kuvansa ja tarinansa vakuuttivat meidät liikkeelle. Sain Annelta kuvia juttuni lisukkeeksi syystä, että emme ehtineet säästä johtuen käydä läheskään kaikissa haluamissamme paikoissa.

Selvisimme onnellisesti Lofooteilta ilman uusia vastoinkäymisiä. Ylitimme onnellisesti myös viimeisen koetinkiven eli saaren pisimmän ja kauneimman sillan, joka ohjasi meidät mantereelle Kongsvikaniin. Olimme valmiit siirtymään Ruotsin puolelle.

Mitä mieltä Lofooteista?

Valitettavasti kokemuksemme Lofooteista supistui kahteen päivään eli homma jäi pahasti kesken sääolosuhteista johtuen. Nousu Reinebringenille upeine maisemineen oli positiivisin kokemus ja kuivaamassa olleiden turskien hehtaarien kokoisten ”kalapeltojen” hirveät” hajut negatiivisin hurjaa keliä unohtamatta. Onneksi olimme nähneet Senjan saaren ja ajelleet Altan kautta huikean kaunista Jäämeren ja Lyngenin vuonon rantaa. Meitä oli hemmoteltu kauniilla maisemilla lähes ähkyyn saakka eli tämän reissun maisematavoitteet oli jo saavutettu.

Olen minivisiitin johdosta huono arvioimaan Lofootteja, mutta voimme todeta, että ”älkää jättäkö Senjan saaria väliin”. Molempien saariryhmien näkeminen kannattaa! Pari kolme päivää kummassakin on minimi, mutta aikaa saa kulumaan mukavasti pidempäänkin, jos säät suosivat.

Lofootit saa olla edelleen suomalaisten suosikkikohteiden joukossa, mutta mikäli Norja on kohteena, ei kannata unohtaa myöskään Keski-Norjaa (Geiranger ym. vuonot). Enkä olisi reilu tuota kaunista maata kohtaan, ellen toteaisi, että Pohjois- ja Etelä-Norjakin kannattaa katsastaa. Olemme saaneet ihailla maata muutaman kerran ja ensi kesänä taidamme mennä sinne jälleen. Tällä kertaa pyrimme vuokraamaan matkailuauton Tukholmasta ja ajelemme sieltä Norjan nauttimaan eteläisemmästä puoliskosta, jälleen kerran. Siihen ei kyllästy!

Lue matkakertomuksemme Lofooteilta täältä:

Lofootit on pakko nähdä ja kokea! Onko?

 

Kyllä asuntoauto on loistokeksintö!

Kiitämme yhteistyökumppaniamme Touring Carsia siitä, että meillä oli käytettävissämme erinomainen, kahdelle aikuiselle luksusmainen matkailuauto.

Seuraava vieraskynäkirjoitukseni ilmestyy kuukauden kuluttua. Silloin olemme jo lähteneet paluumatkalla ja esittelen kokemuksiamme Pohjois-Ruotsin läpiajosta.

Matkailuautoterveisin
Asko Leppilampi, matkabloggaaja

www.appamatkustaa.fi

---

Vieraskynäilijä Asko Leppilampi

Olen Liikkuvakoti.fi vieraskynäilijä Asko Leppilampi, intohimoinen maailmanmatkaaja. Ammatiltani olen eläkkeellä oleva työyhteisövalmentaja. Vietämme vaimoni kanssa Lahdessa onnellista eläkeläiselämää, jossa matkailulla on suuri rooli. Tähän mennessä lähes 80 maata on nähty ja matka jatkuu. Tekemämme noin 500 matkapäiväkirjaa on tehty ensisijaisesti omiin tarpeisiimme, mutta toivottavasti saatte niiden konkreettisen otteen avulla ideoita omiin reissuihinne.