Matkailuautoilu – siitä joko pitää tai sitten ei

Itselläni alkaa perhosia lentää vatsassa, kun ajattelenkin reissuun lähtöä matkailuautollamme. Pientä siivoilua ja valmistelua ennen matkaa, vaatteiden pakkausta ja hieman evästyksen täyttöä.

Ja voi sitä riemua, kun matkaan päästään. Se vapauden tunne! Suunniteltua reissuakin voi helposti muuttaa, mikäli siltä tuntuu. Nokka kohti avartavia seikkailuja.

Olimme vuokranneet matkailuautoa aiemmin, mutta koronan alkaessa useampi ulkomaanmatkamme peruuntui, ja kun meillä vielä sattui viime vuonna olemaan 20-vuotishääpäivä, niin päätimme hankkia oman matkailuauton. Tämä on niin meidän juttu!

Alkukesästä teimme reissun saariston rengasreitille. Vietimme matkalla vain neljä ja puoli päivää, mutta reissu tuntui paljon pidemmältä mielissä, sillä matkatessa irtiotto arjesta on niin totaalista. Pysähdyimme ensin Paraisille syömään, rannan hotelli oli uudistanut ravintolansa. Paraisilla kannattaa poiketa näköalapaikalla ihailemassa massiivista kalkkikivilouhosta, kuten myös katsastaa puutaloalue. Toki siellä on muutakin katsastettavaa.

Olemme pääasiassa puskaparkkeilijoita, joten olimme katsastaneet googlettamalla ja Facebookin Puskaparkki-ryhmässä mahdollisia yöpymispaikkoja. Ensimmäinen yö vietettiin Nauvossa Framnäsin uimarannan tuntumassa. Yöpyjiä oli tällä kertaa kaikkiaan sellaisen kahdeksan autokuntaa. Meillä on myös pyörät aina reissussa mukana, joilla on mukava käydä tutkimassa paikkojen lähiympäristöjä. Nauvossakin on paljon katsastettavaa, ja mukavia ruokapaikkoja, joissa emme tällä kertaa reissun rajallisuuden vuoksi kuitenkaan ruokailleet.

Kävimme Finbyn Jatulintarhalla, kiva kohde pienellä kiipeilyllä. Lähimaatilan sonnilla oli kovasti asiaa, ja viereisiltä pelloilta oli myös jättisuojaharso karannut metsään, näyttäen puunoksilla kuin suurelta morsiushunnulta. Harmittaa, että Klockarbergenin luolasto jäi tutkimatta. Seilin saarella olemme olleet aiemmin ja siellä kannattaakin ehdottomasti käydä, mikäli ei ole koskaan käynyt. Piipahdimme myös tuttavien mökillä Högsarilla ja heidän neuvostaan kiipesimme Smöraskenille, joka olikin aivan huippupaikka niin näköaloiltaan kuin luonnon puolesta.

Rengasreitin varrella on kivoja kyliä, kirkkoja, nähtävyyksiä, sekä ruokapaikkoja – kannattaa ehdottomasti tutkailla etukäteen vinkkejä ja selvittää kohteita oman kiinnostuksen mukaan. Kaikkea ei voi kerralla katsastaa, vaan on jätettävä kohteita seuraavaankin kertaan. Meillä osin ajoitukset olivat huonoja, kun ei päästy ruokailemaan paikkoihin, joihin olisi toivottu, sillä ajatellut aikataulut matkalla eivät aina pidä paikkaansa.

Se ei sinänsä haittaa, kun tarpeita on mukana ja kaasulla ruoka valmistuu nopeasti autossakin. Mutta kiva on myös kannattaa paikallisia yrittäjiä ja maistella herkkuja. Vinkkinä, että Hyppeisin vanhalla kansakoululla kannattaa käydä ruokailemassa. Alkukesästä oli paljon koronarajoituksia, joten kirkot, ravintolat ja kahvilat olivat osin siksi kiinni, mutta myös, ettei kesäsesonki ollut vielä alkanut.

Matkalla on monta lauttaosuutta, jotka ovat ilmaisia, ainoastaan lautta Mossalasta Iniön puolelle on maksullinen ja matkailuautolta/-vaunulta maksu on peräti 75 euroa. Puskia on vaikea löytää saaristoreitillä, ennen Mossalaa jos aiot yöpyä. Houtskarissa oli sellainen tori, jossa yöpyminen oli sallittua, sen jälkeen Mossalaan päin ei ole muita paikkoja. Itse yövyimmekin Mossalan uusitulla leirintäalueella, sauna kuului paikan hintaan. Ovat myös mäen päälle rakentaneet näköalatornin, johon johtaa viehättävä polku ja maisemat näkyvät kauas.

Iniön puolella löysimme melkoisen ihanan yöpymispaikan Söderbyn satamasta. Yöpymisestä maksettiin 15 euroa postilaatikkoon ilman sähköä ja sähkönkin olisi saanut lisämaksusta. Muita ei ollut paikalla. Kävelimme sekä pyöräilimme ympäristössä ja tutkailimme lähikylää. Näimmepä jopa kun kettu lähti karkuun kurjen vierestä tämän oikein kiljahtaessa.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä katsastamaan Peterzens Boathouse alueen ja tutustuimme upeaan Louhisaaren kartanoon ja sen puutarhaan, missä söimme maukkaan lounaan viereisessä ravintolassa. Enkä voi olla hehkuttamatta ravintolan tyrnijuustokakkua, niin hyvää se oli.

Mitä huonoa keksin matkailuautoilussa?

Vaikea niitä asioita on löytää, mutta ehkä korvatulpat saattavat joskus olla hyvä vaihtoehto paremman unen kannalta. Ja kun olemme puskissa, niin sähköä ei ole saatavilla, joten kylmemmällä kelillä ei ole lattialämmitystä, enkä saa hiuksiani halutessani laitettua, että aika naturellina mennään useimpina reissupäivinä 😊.

Olisi toki erilaisia härpäkkeitä näihinkin asioihin, mutta emme ainakaan vielä ole halunneet hankkia, vaan tulla toimeen hieman vähemmällä, televisiotakaan emme halua laittaa. Ja toki kun vanhan matkailuauton olet hankkinut, niin aina jotain pientä remppaa tulee eteen.

Jälleen olimme yhtä reissua rikkaampia, paljon mukavia hetkiä muistoihin.

Matkailuautoilu on niin mukavaa!

Ps. Kuvat ovat kuvagalleriassa tarinan mukaisessa järjestyksessä! Tunnistatko sinä paikat?

Virpi Puhalainen

Olen Liikkuvakoti.fi:n vieraskynäilijä Virpi Puhalainen, elämysmatkailija sekä koti-ihminen, kolmen nuoren aikuisen äiti. Mieheni ja chihuahua koiramme kanssa aloitimme seikkailut omien pyörien päällä kesän 2020 alussa. Parhaat unet saankin liikkuvassa kodissamme. Rakastan herätä aikaisin tutkimaan ja kuvaamaan uusia paikkoja. Olen iloinen kerätessäni uusia kokemuksia matkan varrella ja saadessani kokea upeita makuelämyksiä. Kamerallani saan myös talteen ikimuistoisia paikkoja ja hetkiä.

Tervetuloa mukaan – seikkaillaan yhdessä!

Löydät Virpin myös Instagramista