Teiden ritareita – onko heitä?

VIERASKYNÄ
25.11.2021
JAA TÄMÄ ARTIKKELI:

Viime vuoden koulujen syyslomalla lähdimme matkailuautolla Rukalle. Siellä oli laskettelukausi avattu ja mieheni sekä nuorin poikani olivat jo pidempään haikailleet innokkaina pääsyä mäkeen.

Olemme normaalisti matkanneet pohjoiseen Seinäjoen kautta, mutta tällä kertaa matkaan lähdettiin kohti Jyväskylää. Ensimmäinen puskayöpyminen oli jo ennen Jyväskylää Korpilahden Kärkisten sillan lähettyvillä – olimmehan lähteneet myöhäiseen ajankohtaan reissuun. Jyväskylässä treffattiin pojan kummitäti ja samalla hoidettiin herkkuostokset Vaajakoskella Pandan tehtaalla.

Rukalle saavuimme iltamyöhään, ja kävimme heti katsastamassa miltä avatut rinteet näyttivät

Paikalla ei näkynyt matkailuautoille ja -vaunuille paikkaa lyhyempään pysäköintiin, joten päätimme yöpyä rinteen parkkipaikalla. Seuraavana päivänä tosin huomasimme, että hotellin lähellä olisi mahdollisuus yöpyä sähkön kera, eikä lähimmälle leirintäalueellekaan olisi ollut kovin pitkä matka. Tänä vuonna rinteiden lähelle on päivitysten mukaan rakennettu leirintämahdollisuus.

Muutkin yöt loppujen lopuksi yövyimme rinteen parkkipaikalla, näin heti rinteen avauduttua oltiin jo reippaina laskemassa. Kaasu lämmittää autoa mukavasti, ruoka valmistuu sillä helposti, jääkaappi toimii, toiletti ja suihku on mukana, sukset ja laskettelukamat kuivuvat hyvin yön aikana takatallin mukavassa lämmössä. Mikäs siinä. Mihin sitä sähköä tarvitsee. Pari kertaa ruokailtiin myös Rukan ravintoloissa, jälleen niitä makuelämyksiä hakemassa.

Miehet viihtyivät rinteissä aamusta iltaan ja minä tein muutamana päivänä etätöitä – pidin jopa koulutuksen autosta käsin. Kokkailin miehille taukoruokaa ja kävin kävelyillä koiruuksien kanssa. Valtavaaran reitti on aivan ihastuttava luontonsa ja maisemiensa puolesta. Reitin varrella on myös pari tulipaikkaa makkaran paistoon. Ensimmäisellä kerralla kun kiersimme reitin koko porukalla, niin itse en nähnyt kuukkeleita, joka nimenomaan oli päätavoitteeni tällä reissulla. Parilla muulla kävelyretkelläni otin leipää mukaan, näin kuukkeleita ja uskaltauduin noita ihastuttavia lintuja jopa ruokkimaan kädestäni.

Parina päivänä retkeiltiin koko porukalla, jolloin käytiin ihastelemassa Oulankajoen Kiutakönkään vesiputousta, jota mainostavat Suomen kauneimpana, käveltiin pieni karhunkierros osittain, sekä kiivettiin tiukkaa nousua nelisen sataa metriä Konttaiselle. Harmillisesti tunturin laelle päästyä, sumu lisääntyi ja peitti parhaat näkymät, mutta maisema oli hienoa jo pelkästään nousun aikana. Tämänkin tunturin päällä nähtiin ja syötettiin kuukkeleita. Mukavia paikkoja kaikki.

Kotia kohti

Kotimatkalla tutustuttiin Suomussalmella Hiljaiseen kansaan, mikä alun perin on rakennettu Reijo Kelan esitykseen v. 1988.

Iisalmessa yövyimme parkissa, joka on varta vasten tehty matkailuajoneuvoille. Seuraavana päivänä tutustuimme parkin lähellä olevaan Olvin panimomuseon mukavaan näyttelyyn. Hyvänen aika millaiset mainosvideot olikaan ennen sallittuja, hiukanko meitä nauratti. Päivittelimme myös onneamme, sillä lähdettyämme Rukalta, oli seuraavana aamuna satanut ensilumi ja me olimme matkassa kesärenkailla.

Sitten se tapahtui!

Kotimatkalla tunnin päästä kotoa oli moottoritiellä pikityötä ja autojen piti ajaa pientareen ulkopuolella. Kohta siitä automme rengas räjähti!

Puolisoni ajoi varovasti eteenpäin, sillä edessä oli vähän matkan päässä poistumisliittymä, jonne oli parempi turvallisuuden vuoksi pysäyttää auto. Siellä jäimme yläristeyksen reunaan ja soitimme Autoliiton apunumeroon, josta meille luvattiin apua tulevaksi jonkin ajan kuluttua. Osa autoista tööttäili vihaisesti, että olimme tien tukkona. Poliisikin kävi paikalla ja totesi, että oli oikein hyvä paikka pysähtyä. Noin tunnin kuluttua pakettiauto kurvasi viereemme ja nuorimies kysyi, että ollaanko tunkkia vailla – veti tunkin esiin, avasi pultit ja vaihtoi renkaan.

Mieheni kysyi, että olitko sieltä Autoliitosta, johon mies vastasi, ettei ollut, vaan oli ohi ajaessaan katsonut, että meillä on ongelma ja kun hänellä ei ollut kiireempää tekemistä, niin kääntyi auttamaan. Siinä sitten hölmistyneinä oltiin ja mies alkoi soittamaan Autoliittoon peruuttaakseen apupyynnön, jolloin sovittu mies kurvasi paikalle ja oli toki hieman vihainen, kun oli tullut turhaan.

Pahoillamme tietty itsekin olimme sekaannuksesta, mutta todella kiitollisia pyyteettömästi avustaneelle henkilölle. Saimme vielä myöhemmin lähetettyä hänelle kiitoksen Facebookin Karavaanarit-ryhmän kautta. Harmitti tietysti, että rengas rikkoi ikävästi auton kylkeä ja pohjaakin, mitä sitten vakuutus ei kuitenkaan korvannut.

Olemme kiitollisia Facebookin karavaanareiden eri ryhmille, joiden kautta olemme saaneet ohjeita auton ongelmatilanteissa. Olemme myös saaneet ajatuksia tuunausryhmästä sisustukseen sekä mukavia vinkkejä niin yöpymisiä ajatellen kuin kohteita katsastaen.

Kiitos kaikille teiden ritareille – kiitos, että olette olemassa!

Virpi Puhalainen omistaa kaikki oikeudet jutun kuviin ja niiden kopioiminen tai luvaton käyttö on kielletty


Virpi Puhalainen

Olen Liikkuvakoti.fi:n vieraskynäilijä Virpi Puhalainen, elämysmatkailija sekä koti-ihminen, kolmen nuoren aikuisen äiti. Mieheni ja chihuahua koiramme kanssa aloitimme seikkailut omien pyörien päällä kesän 2020 alussa. Parhaat unet saankin liikkuvassa kodissamme. Rakastan herätä aikaisin tutkimaan ja kuvaamaan uusia paikkoja. Olen iloinen kerätessäni uusia kokemuksia matkan varrella ja saadessani kokea upeita makuelämyksiä. Kamerallani saan myös talteen ikimuistoisia paikkoja ja hetkiä.

Tervetuloa mukaan – seikkaillaan yhdessä!

Löydät Virpin myös Instagramista

Kuvagalleria

Artikkeliin liittyvät hakusanat: matkailuautorukaVieraskynäVirpi Puhalainen

Copyright © Matkailuajoneuvotuojat ry 2024